1800-luvun musiikki - romantiikan kukoistuskausi

Romantiikan synty ja innoituksen lähteet

1800-luku oli länsimaisessa musiikissa romantiikan aikaa. Romanttinen aate- ja kulttuurivirtaus kehittyi kirjallisuudessa ja taiteessa klassismin ja järkeä korostavan valistuksen vastavaikutuksena. Muissa taiteissa – etenkin kirjallisuudessa – tyylikausi oli vallalla jo 1700-luvun lopulla, ja realismi syrjäytti romantiikan ihanteita hiljalleen 1800-luvun aikana. Musiikissa romantiikan ihanteet pitivät 1900-luvun alkuun ja modernismin kauteen asti.

  Jos länsimainen taidemusiikki oli vielä 1700-luvulla pitkälti käyttötavaraa ja ylhäisön viihdettä, alettiin 1800-luvulla nähdä entistä enemmän yksilöllisyyttä, tunteita ja ihmissielun erilaisia tunnekuohuja. Taiteilijat nähtiin poikkeusyksilöinä, itseään ilmaisevina neroina. Säveltäjien tyylit eriytyivät ja teoksien erityislaatua haluttiin tuoda esiin.

  Romantikot ammensivat aiheita historiasta, kuten keskiajan ritaritarinoista, goottilaisuudesta ja mytologioista. Kansanrunoutta ja -lauluja koottiin ympäri Eurooppaa, ja perinteestä etsittiin oman kulttuurin erityislaatua, kansansielua. Klassikkotekstejä sävellettiin lauluiksi. Myös eksotiikalle oli sijansa, ja innoitusta haettiin esimerkiksi alkuperäiskansoista tai Euroopan reuna-alueiden historiasta ja villistä luonnosta.  Tämä romantisointi voidaan nähdä toisaalta kaukokaipuuna ja vieraiden kulttuurien ihannointina, toisaalta niiden ”alkukantaisuuden” korostamisena ja pyrkimyksenä oikeuttaa Euroopan kolonialistista politiikkaa. 

Tyylipiirteitä

Romantiikan musiikki kehittyi klassismista ja jatkoi monia sen perinteitä, kuten sonaattimuotoisuutta ja klassismista tuttua harmoniaoppia, jota alettiin nimittää tonaalisuudeksi. 1800-luvun romantiikka luopui kuitenkin klassismin tiukasta kaavamaisuudesta, ja aikakauden musiikkiperinnettä pidetäänkin monimuotoisena, rikkaana ja sisäisesti ristiriitaisena. Toisaalta epäjatkuvuus, rikkonaisuus ja taiteen fragmentaarisuus sai ensimmäistä kertaa jalansijaa musiikissa, toisaalta romantiikka edusti todellisuuspakoa, nostalgiaa, yhteyden etsimistä ja jopa nationalismia. 

  Romantiikan musiikki on usein suurimuotoista. Teokset pitenivät, ja soittimien rakennuksen ja käyttötapojen kehitys mahdollisti entistä suuremmat orkesterit. Massiivisuuden vastapainona olivat pienimuotoiset yksinlaulut ja lyhyet pianokappaleet.

LÄHTEET:

Kupiainen & Lehtola (2002): Suomalainen taidemusiikki romantiikan aikakaudella. Jyväskylän lyseon lukio.

<http://www.peda.net/verkkolehti/jkl/lyseo/musa?m=content&a_id=444> Luettu 5.3.2015

Murtomäki, Veijo (2013): Romantiikka musiikkityylinä. Sibelius-akatemian www-sivut.

<http://muhi.siba.fi/xwiki/bin/view/Muhi/View?id=rom_romantiikka2> Luettu 5.3.2015

Tutustu romantiikan ajan musiikkiin Viva Classica -sivustolla.